Tarkastuslautakunnan puheenjohtaja Arto Sepponen (kesk.) esittää haastattelussaan (Pieksämäen Lehti 20.11.2025) näkemyksen, jonka mukaan lautakunnan tulisi olla kehityksen väline – eräänlainen organisaation sparraaja, joka käy syvällisiä keskusteluja viranhaltijoiden ja konserniyhtiöiden johdon kanssa, seuraa ylikunnallisia prosesseja ja paikkaa kaupunginjohdon kokemia resurssivajeita.
Ajatus on sympaattinen ja hyväntahtoinen, mutta se herättää silti väistämättömän kysymyksen: missä vaiheessa tarkastuslautakunta lakkaa olemasta tarkastuslautakunta?
Kuntalaki (§121) ja Kuntaliiton tulkinnat ovat yksiselitteisiä: tarkastuslautakunnan tehtävä on arvioida, ei johtaa. Sen kuuluu tarkastella valtuuston asettamien tavoitteiden toteutumista sekä kunnan hallinnon ja talouden toimivuutta ja tarkoituksenmukaisuutta.
Tehtävä on riippumatonta arviointia – ei sisäistä kehittämistä. Kun Sepponen kuvaa lautakunnan sparraavan kaupungin johtoa, hän liukuu väistämättä operatiivisen toiminnan puolelle. Samalla lautakunta menettää jotain olennaista: objektiivisen arvioijan aseman.
Sparraus kuulostaa pehmeältä ja rakentavalta, mutta käytännössä kyse on ohjauksesta. Kun arvioija ryhtyy ohjaamaan toimintaa, rooli muuttuu. Jos tarkastuslautakunta osallistuu kehittämiseen, millä perusteella se myöhemmin arvioi kehittämistoimenpiteiden onnistumista? Tilanne muistuttaa tilintarkastajaa, joka neuvoo yrityksen johtoa strategiassa ja tarkastaa sitten sen toteutuksen. Hyvä tarkoitus ei poista sitä, että valvonnan riippumattomuus hämärtyy.
Sepposen haastattelun linjauksissa on toinenkin ongelma: tarkastuslautakunnan tehtäväkentän venyttäminen. Hän puhuu hyvinvointialueen, työllisyysalueen ja valtionosuusuudistuksen seuraamisesta – ja jopa siitä, että näiden toimijoiden edustajia kutsutaan lautakunnan kuultaviksi.
On totta, että näiden ratkaisujen vaikutukset kunnalle voivat olla merkittäviä. Mutta lautakunnalla ei ole eikä voi olla valvontavaltaa hyvinvointialueeseen tai työllisyysalueeseen. Sen tehtävä on arvioida, miten kunta itse on varautunut muutoksiin, ei ryhtyä ulkopuolisten organisaatioiden epäviralliseksi tarkastajaksi. Jos lautakunta alkaa toimia joka suuntaan ulottuvana “yleisarvioijana”, sen työ on vaarassa pirstoutua ja sen päätehtävä hämärtyä. Se ei vahvista kunnan valvontarakennetta – se heikentää sitä.
Sepposen näkemysten taustalla näkyy ajatus siitä, että kunnan johto on kuormittunut ja tarvitsee tukea. Tämä on ymmärrettävää, mutta ratkaisu ei voi olla tarkastuslautakunnan muuttaminen kaupunginhallituksen tai johtoryhmän epäviralliseksi apukäsiksi.
Kaupunginhallitus johtaa kuntaa. Viranhaltijat vastaavat operatiivisesta toiminnasta. Tarkastuslautakunta arvioi, miten he ovat tehtävässään onnistuneet. Kun tämä roolijako sekoitetaan, kadotetaan demokraattisen järjestelmän selkäranka: vastuun jakautuminen ja vallan käytön läpinäkyvyys.
Hyvä tahto ja vilpitön tarkoitusperä ei siis riitä perustelemaan roolimuutosta. Tarkastuslautakunta voi käydä keskusteluja, tuoda esiin havaintoja ja esittää suosituksia – se kuuluu sen tehtäviin. Mutta siitä ei pidä tehdä rinnakkaista kehittämisorganisaatiota, joka toimii operatiivisen johdon rinnalla tai paikkaa sen puutteita. Valvonnan luonne muuttuu juuri silloin ratkaisevasti.
On aivan oikein ja suorastaan välttämätöntä, että tarkastuslautakunta laatii hyvin perusteltuja arvioita, analysoi kunnan tulevaisuuden näkymiä ja kohdistaa huomionsa strategisiin kysymyksiin.
Yhtä välttämätöntä on kuitenkin ymmärtää, missä kulkee tarkastuslautakunnan roolin raja suhteessa kunnan johtamiseen. Jos tämä raja hämärtyy, häviäjänä on lopulta kuntalainen: eli se, jonka näkökulmasta tarkastuslautakunnan tulisi olla ennen kaikkea riippumaton ja selkeä toimielin, ei kolmas, epävirallinen kunnan kehittämisnyrkki, joka sparraa operatiivista johtoa.
Pohjimmiltaan tarkastuslautakunnan vahvuus ei synny sparraamisesta vaan puolueettomuudesta. Puheenjohtaja Sepposen visio on kunnianhimoinen ja innostava, mutta jos se viedään käytäntöön, menetetään juuri se, mikä tekee tarkastuslautakunnasta luotettavan ja välttämättömän osan kuntademokratiaa.
– Pieksämäen Kokoomuksen valtuustoryhmä
