Onko aika päästää irti – vastuullista päätöksentekoa tulevaisuuden puolesta

kirjoittaja

Kokoomuksen valtuustoryhmä on huomannut, että moni kuntalainen kantaa nyt huolta tuttujen harraste- ja kokoontumistilojen ja vanhojen rakennusten tulevaisuudesta. Huoli on inhimillinen ja ymmärrettävä.

Rakennuksiin, joissa on vuosien varrella kokoonnuttu, harrastettu ja tehty vapaaehtoistyötä, liittyy paljon muistoja ja merkityksiä. Kun talo on ollut paikallaan “aina”, siitä tulee helposti pysyvyyden symboli: jotain tuttua ja turvallista.

Samalla on kuitenkin rehellisesti kysyttävä, kuinka paljon säilyttämishalussa on kyse todellisesta nykyisestä tarpeesta ja kuinka paljon nostalgiasta ja muutosvastarinnasta. Rakennus voi olla rakas, vaikka sen alkuperäinen käyttötarve, tekniikka tai kustannusrakenne ei enää vastaisi tämän päivän todellisuutta.

Pieksämäellä kuntalaisten rivit ovat harventuneet melkoisesti viime vuosikymmenten aikana, ja myös yhteisten tilojen aktiivinen käyttäjäkunta on pienentynyt. Kun käyttäjiä on vähemmän, tiloja jää väistämättä vajaakäytölle.

Kaupungin talous ei mahdollista kaiken säilyttämistä ja ylläpitämistä ennallaan varmuuden vuoksi ja väkiluvun radikaalista kasvusta haaveillen. Jos kaupungin kassassa ei ole riittävästi rahaa kaikkeen, on tehtävä myös vaikeita valintoja ja kompromisseja. Jokainen euro, joka sidotaan alikäytettyyn ja korjausvelkaiseen kiinteistöön, on pois jostain muusta, usein kuntalaisten peruspalveluista ja tulevaisuuden investoinneista.

Tuttu on myös ilmiö, jossa tilan lakkautusuhka herättää laajan puolustusreaktion. Se kertoo siitä, että tilaa arvostetaan ja se on yhteisölle tärkeä, mutta samaan aikaan todellinen käyttöaste ei välttämättä ole ollut vastaavalla tasolla.

On helppoa ajatella, että “voisin käyttää” tai että “ehkä joskus vielä tarvitsen”, mutta vastuullisia päätöksiä ei voida rakentaa nostalgian tai epävarmojen tarpeiden varaan, vaan faktojen, todellisen käytön, ennusteiden ja kustannusten pohjalle.

Keskeistä on, että itse toiminta ei lopu, vaikka jokin rakennus poistuisi käytöstä. Yhteisöllisyys syntyy ihmisistä ja tekemisestä, ei yksittäisestä kiinteistöstä ja sen tutuista ja turvallisista seinistä.

Korvaavat tilat on luvattu kaupungin toimesta järjestää ja olennaista on toiminnan jatkuvuus, ei seinät sen ympärillä. Nyt kun tilaratkaisuja tehdään on myös muistettava pitää kiinni lupauksista ja etsittävä korvaavat tilat toiminnoille.

Tulevaisuuteen katsova kunta uskaltaa uudistua. Menneisyyttä voi kunnioittaa ilman, että siihen täytyy jäädä kiinni. Rakennusten säilyttäminen ei voi olla itseisarvo, jos se estää järkevän taloudenpidon ja kotiseudun elinvoiman kehittämisen.

Katseen on oltava eteenpäin, jotta elinvoimaa riittää myös tuleville vuosille.

Kokoomuksen valtuustoryhmän kannanotto Lamustenmäen tuulivoimakaavaan

kirjoittaja

Kokoomuksen valtuustoryhmä on kokouksessaan 18.1.2026 todennut olevansa tyytyväinen Pieksämäen teknisen lautakunnan Lamustenmäen tuulivoimakaavaa koskevassa asiassa käyttämään harkintaan ja esitettyihin perusteluihin. Pidämme lautakunnan tekemää ratkaisua perusteltuna ja hyvin valmisteltuna.

Kaupunginhallituksen päättäessä käyttää asiassa otto-oikeuttaan katsomme, että on perusteltua, että Lamustenmäen tuulivoimakaava käsitellään ja ratkaistaan valtuustotasolla.

Kokoomuksen valtuustoryhmä pitää kuitenkin tärkeänä, että Sarvikankaan tuulivoimahanke etenee ja toteutuu suunnitellusti osana kaupungin kestävää ja elinvoimaa vahvistavaa kehitystä.

Lisätietoja: valtuustoryhmän puheenjohtaja, teknisen lautakunnan puheenjohtaja Ville Kiiveri.

Puheenvuoro: Tarkastuslautakunnan riippumattomuus on tärkeää

kirjoittaja

Tarkastuslautakunnan puheenjohtaja Arto Sepponen (kesk.) esittää haastattelussaan (Pieksämäen Lehti 20.11.2025) näkemyksen, jonka mukaan lautakunnan tulisi olla kehityksen väline – eräänlainen organisaation sparraaja, joka käy syvällisiä keskusteluja viranhaltijoiden ja konserniyhtiöiden johdon kanssa, seuraa ylikunnallisia prosesseja ja paikkaa kaupunginjohdon kokemia resurssivajeita.

Ajatus on sympaattinen ja hyväntahtoinen, mutta se herättää silti väistämättömän kysymyksen: missä vaiheessa tarkastuslautakunta lakkaa olemasta tarkastuslautakunta?

Kuntalaki (§121) ja Kuntaliiton tulkinnat ovat yksiselitteisiä: tarkastuslautakunnan tehtävä on arvioida, ei johtaa. Sen kuuluu tarkastella valtuuston asettamien tavoitteiden toteutumista sekä kunnan hallinnon ja talouden toimivuutta ja tarkoituksenmukaisuutta.

Tehtävä on riippumatonta arviointia – ei sisäistä kehittämistä. Kun Sepponen kuvaa lautakunnan sparraavan kaupungin johtoa, hän liukuu väistämättä operatiivisen toiminnan puolelle. Samalla lautakunta menettää jotain olennaista: objektiivisen arvioijan aseman.

Sparraus kuulostaa pehmeältä ja rakentavalta, mutta käytännössä kyse on ohjauksesta. Kun arvioija ryhtyy ohjaamaan toimintaa, rooli muuttuu. Jos tarkastuslautakunta osallistuu kehittämiseen, millä perusteella se myöhemmin arvioi kehittämistoimenpiteiden onnistumista? Tilanne muistuttaa tilintarkastajaa, joka neuvoo yrityksen johtoa strategiassa ja tarkastaa sitten sen toteutuksen. Hyvä tarkoitus ei poista sitä, että valvonnan riippumattomuus hämärtyy.

Sepposen haastattelun linjauksissa on toinenkin ongelma: tarkastuslautakunnan tehtäväkentän venyttäminen. Hän puhuu hyvinvointialueen, työllisyysalueen ja valtionosuusuudistuksen seuraamisesta – ja jopa siitä, että näiden toimijoiden edustajia kutsutaan lautakunnan kuultaviksi.

On totta, että näiden ratkaisujen vaikutukset kunnalle voivat olla merkittäviä. Mutta lautakunnalla ei ole eikä voi olla valvontavaltaa hyvinvointialueeseen tai työllisyysalueeseen. Sen tehtävä on arvioida, miten kunta itse on varautunut muutoksiin, ei ryhtyä ulkopuolisten organisaatioiden epäviralliseksi tarkastajaksi. Jos lautakunta alkaa toimia joka suuntaan ulottuvana “yleisarvioijana”, sen työ on vaarassa pirstoutua ja sen päätehtävä hämärtyä. Se ei vahvista kunnan valvontarakennetta – se heikentää sitä.

Sepposen näkemysten taustalla näkyy ajatus siitä, että kunnan johto on kuormittunut ja tarvitsee tukea. Tämä on ymmärrettävää, mutta ratkaisu ei voi olla tarkastuslautakunnan muuttaminen kaupunginhallituksen tai johtoryhmän epäviralliseksi apukäsiksi.

Kaupunginhallitus johtaa kuntaa. Viranhaltijat vastaavat operatiivisesta toiminnasta. Tarkastuslautakunta arvioi, miten he ovat tehtävässään onnistuneet. Kun tämä roolijako sekoitetaan, kadotetaan demokraattisen järjestelmän selkäranka: vastuun jakautuminen ja vallan käytön läpinäkyvyys.

Hyvä tahto ja vilpitön tarkoitusperä ei siis riitä perustelemaan roolimuutosta. Tarkastuslautakunta voi käydä keskusteluja, tuoda esiin havaintoja ja esittää suosituksia – se kuuluu sen tehtäviin. Mutta siitä ei pidä tehdä rinnakkaista kehittämisorganisaatiota, joka toimii operatiivisen johdon rinnalla tai paikkaa sen puutteita. Valvonnan luonne muuttuu juuri silloin ratkaisevasti.

On aivan oikein ja suorastaan välttämätöntä, että tarkastuslautakunta laatii hyvin perusteltuja arvioita, analysoi kunnan tulevaisuuden näkymiä ja kohdistaa huomionsa strategisiin kysymyksiin.

Yhtä välttämätöntä on kuitenkin ymmärtää, missä kulkee tarkastuslautakunnan roolin raja suhteessa kunnan johtamiseen. Jos tämä raja hämärtyy, häviäjänä on lopulta kuntalainen: eli se, jonka näkökulmasta tarkastuslautakunnan tulisi olla ennen kaikkea riippumaton ja selkeä toimielin, ei kolmas, epävirallinen kunnan kehittämisnyrkki, joka sparraa operatiivista johtoa.

Pohjimmiltaan tarkastuslautakunnan vahvuus ei synny sparraamisesta vaan puolueettomuudesta. Puheenjohtaja Sepposen visio on kunnianhimoinen ja innostava, mutta jos se viedään käytäntöön, menetetään juuri se, mikä tekee tarkastuslautakunnasta luotettavan ja välttämättömän osan kuntademokratiaa.

– Pieksämäen Kokoomuksen valtuustoryhmä

Kokoomukselta kaksi uutta aloitetta elinvoiman ja saavutettavuuden parantamiseksi

kirjoittaja

Pieksämäen kaupunginvaltuuston marraskuun kokouksessa jätettiin kaksi Kokoomuksen valtuustoaloitetta, jotka keskittyvät kaupungin vetovoiman ja elinvoiman vahvistamiseen.

Ensimmäinen aloite käsittelee Poleenin puiston ja Veturitorin tapahtumainfran kehittämistä. Aloitteessa esitetään pysyvän tapahtumasähköverkon toteuttamista Poleenin puistoon sekä siirrettävien katsomorakenteiden hankkimista Veturitorille, jotta tapahtumapaikkojen käyttöaste kasvaisi ja järjestäminen helpottuisi. Tavoitteena on vahvistaa Pieksämäen asemaa houkuttelevana tapahtumakaupunkina ja lisätä seudullista elinvoimaa.

Toinen aloite koskee yritys- ja teollisuusalueiden saavutettavuuden parantamista. Aloitteessa esitetään kaupungille laajaa selvitystä ja toimenpidekokonaisuutta, jolla yhtenäistettäisiin opasteet ja kyltitykset Teollisuuskylän, Kangaskadun ja Linnantien alueilla. Tavoitteena on tarkistaa tienviitat, parantaa sisääntulo-opasteita selkeillä ja yhtenäisillä tervetulokylteillä sekä poistaa vanhentuneet opasteet, jotta alueiden näkyvyys ja yritystoiminnan edellytykset vahvistuvat.

Näiden lisäksi kokouksessa jätettiin myös kolmas Vaalijalan edunvalvontaa koskeva valtuustoaloite, josta kerroimme jo ennen kokousta.

Pieksämäen Kokoomuksen valtuustoryhmä tekee aloitteen Vaalijalan osaamiskeskuksen tulevaisuuden turvaamiseksi

kirjoittaja

Pieksämäen Kokoomuksen valtuustoryhmä tekee maanantaina 10.11.2025 kaupunginvaltuuston kokouksen yhteydessä valtuustoaloitteen, jossa esitetään toimia Vaalijalan osaamiskeskuksen valtakunnallisen aseman ja toimintaedellytysten vahvistamiseksi.

Aloitteella halutaan tehostaa edunvalvontaa erityisesti tilanteessa, jossa Vaalijalan rahoitusmalli ja hyvinvointialueiden säästöpaineet uhkaavat keskuksen pitkäjänteistä kehittämistä.

Vaalijala on Suomessa poikkeuksellinen ja valtakunnallisesti merkittävä vaativan erityisen tuen osaaja, jonka palvelut palvelevat koko maan hyvinvointialueita. Nykyinen rahoitusmalli sitoo toiminnan yhden hyvinvointialueen budjettiin, mikä on todettu rakenteellisesti ongelmalliseksi ja toiminnan jatkuvuutta uhkaavaksi.

Valtuustoaloitteessa korostetaan, että rahoitusvastuun keskittyminen Etelä-Savon hyvinvointialueelle vääristää kustannusjakoa ja altistaa valtakunnallisen erityistehtävän alueellisille säästötoimille. Lisäksi todetaan, että suojeltujen mutta käyttökelvottomien rakennusten ylläpitokustannukset kasvattavat painetta entisestään, vaikka ne liittyvät rakennushistoriaan siinä missä Vaalijalan muu toiminta kansalliseen erityisosaamiseen eikä alueellisiin hyvinvointipalveluihin.

Aloitteessaan Kokoomuksen valtuustoryhmä esittää, että Pieksämäen kaupunki:

  • Tehostaa edunvalvontaa Vaalijalan valtakunnallisen tehtävän turvaamiseksi.
  • Vaikuttaa valtion suuntaan, jotta Vaalijala irrotetaan hyvinvointialueiden perusrahoituksesta ja sille luodaan pysyvä erillisrahoitus.
  • Edistää yhteistyötä hyvinvointialueiden, kansanedustajien ja valtionhallinnon kanssa ratkaisun nopeuttamiseksi.
  • Vaatii toimintojen supistamispäätösten keskeyttämistä neuvottelujen ajaksi.
  • Korostaa Vaalijalan merkitystä Pieksämäen elinvoimalle, työpaikoille ja seudun hyvinvoinnille.

Kokoomuksen valtuustoryhmän mukaan Vaalijalan rooli olisi turvattava valtakunnallista tehtävää vastaavalla rahoituksella, jotta kriittinen erityisosaaminen säilyy Suomessa ja palveluiden laatu voidaan varmistaa pitkällä aikavälillä.