Olen kotoisin Äänekoskelta, Honkolan kylästä, jossa kasvoin seitsenpäisen sisarussarjan vanhimpana. Isäni oli vakaumuksellinen sosiaalidemokraatti, jolle ”yhistyksen kokkoukset” olivat tärkeitä. Pohjalaissyntyinen äitini oli varmaan alkuaan kepulainen. Yksi veljistäni oli taistolainen, sisareni lestadiolainen, pari veljeä demareita jne. Kokoomuslaisuus ei siis ole kodin perua, mutta suvaitsevaisuus kylläkin.
Kokoomuslaiseksi olen kasvanut vähitellen. Naisten Liitto on henkinen kotini. Ilman sitä en varmaan olisi vieläkään Kokoomuksen jäsen. Olen ylpeä liitostamme ja iloinen siitä, että sen toiminnassa mukana olleena olen kohdannut niin monia upeita naisia. Heiltä olen paljon oppinut. Yhteiset arvot ovat tehneet kanssakäymisen helpoksi.
Liityin Pieksämäen Kokoomusnaisiin vuoden 1981 alusta. Aluksi olin vain löyhästi mukana enkä useinkaan kerinnyt kokouksiin. Työ lukion biologian ja maantieteen opettajana sekä pitkään myös lääninkouluttajana, samoin kuin perhe ja lapset, veivät kaiken ajan.
1990-luvun puolivälin jälkeen pääsin osa-aikaeläkkeelle ja sen ansiosta jäi enemmän aikaa myös kokoomusnaisille. Vuonna 1999 tulin Pieksämäen Kokoomusnaisten varapuheenjohtajaksi ja siitä jouduin yllättäen puheenjohtajaksi kesällä 2000. Silloinen puheenjohtajamme siirtyi miehensä työpaikan vuoksi Kuopioon. Puheenjohtajavuosia kertyi lähes 10, vuoden 2009 loppuun.
Paljon työtä, välillä myös tuskaa, mutta myös ilonaiheita mahtui puheenjohtajavuosiin. Sain tutustua uusiin ihmisiin, tavata valtakunnan päättäjiä, tehdä työtä yhteisten päämäärien hyväksi ja myös ystävystyä.
Pieksämäen Kokoomusnaisten ikäjakauma on aina ollut laaja. Suuri rikkaus on ollut yhdistyksen ”vanhat ja viisaat”, joilta niin paljon olemme saaneet oppia.
Heistä ensimmäisenä tulee mieleen Mirjam Salovaara, joka valittiin yhdistyksen ensimmäiseksi kunniapuheenjohtajaksi elokuussa 2001. Hän oli myös perustajajäsen (yhdistyksen perustamiskokous 24.2.1965 ) ja aktiivinen vielä 90-vuotiaana. Mirjam oli pappissukua, ruustinna ja suuren perheen äiti. Hänellä oli ehtymätön varasto muistoja pitkän elämän varrelta. Parissa kokouksessa tallensimmekin niitä. Mirjam oli kaupunginvaltuustossa 1969-1980. Hän kertoi, että oppi noina vuosina hyvin paljon. Hän oli ennen elänyt varsin suppeissa kuvioissa, hengellisissä piireissä ja perheen parissa. Nyt maailmankuva avartui ja mukaan tuli arkijärki. Tuli myös paljon uusia tuttuja. Kun perehtyi asioihin, tunsi kotikaupungin enemmän omaksi. Viimeisen elinvuotensa Mirjam vietti Koivurannan palvelukodissa. Häntä oli hauska käydä katsomassa. Aina kuuli jotain uutta ja mielenkiintoista Pieksämäen historiasta.
Eila Hulkkonen, hänkin vuosi sitten edesmennyt, oli puheenjohtajakaudellani tärkeä tuki ja neuvonantaja. Eila oli vakaumuksellinen kokoomuslainen jo kotinsa peruja. Hän liittyi jo nuorena sairaanhoito-oppilaana heinäkuussa 1946 Porin Kansallisiin Nuoriin. Siitä alkoi Kokoomuksen jäsenyys, joka jatkui yhtäjaksoisena aina kuolemaan asti (2.2.2010) eli 64 ja puoli vuotta! Eila todella arvosti Kokoomusnaisten toimintaa ja oli aina valmis lähtemään, kun tarvittiin. Hän oli yhdistyksemme henkinen äiti, jolta sai hyviä neuvoja, kun niitä tarvittiin. Hänellä oli lukuisia vaativia kunnan ja seurakunnan luottamustoimia kaupunginvaltuustoa ja kaupunginhallitusta myöten. Eläkkeelle jäädessään hänelle myönnettiin terveydenhuoltoneuvoksen arvonimi.
Eläkepäivinään Eila tutki mm. paikallishistoriaa. Keväällä 2006 ilmestyi hänen kirjoittamansa teos ”Pieksämäen Lotat”, kunnianosoitus Pieksämäen lottien työlle. Aineistoa kerätessään hän haastatteli lukuisia ihmisiä ja teki 14 matkaa Helsinkiin, sota-arkistoon, jossa kului peräti 37 työpäivää.
Olemme iloisia, että Eilalle myönnettiin vielä itsenäisyyspäivänä 2005 Suomen Leijonan ansioristi Pieksämäen Kokoomusnaisten anomuksesta. Yhdistyksemme 40-vuotisjuhlassa 17.4.2005 hänet valittiin kunniajäseneksi. Syyskokouksessa 2009 hänet vielä ehdittiin ”ylentää” kunniapuheenjohtajaksi.
Eila oli harvinainen ihminen ja persoonallisuus, jonka kaikkia toimia leimasi älykkyys, elämänviisaus ja lähimmäisenrakkaus. Hän oli johtotähti, jonka muisto vieläkin viitoittaa Pieksämäen Kokoomusnaisten tietä.
”Vanhoihin ja viisaisiin” kuuluu vielä Kaarina Räsänen, joka onneksi on vielä keskuudessamme. Hän on nyt yhdistyksemme vanhin. Kaarina on kokoomusaatteen läpitunkema, joka seuraa tarkasti politiikkaa ja yhdistyksemme toimintaa. Muistan pari vuotta sitten, kun olin Italian Alpeilla vaeltamassa, sain Suomesta tekstiviestin 2400 m:n korkeuteen. Kaarina siinä otti tiukasti kantaa Ilkka Kanervan ulkoministeriyteen. Hän on vieraanvarainen emäntä, jonka kauniissa kodissa on pidetty lukuisat syys- ja kevätkokoukset. Kahvipöytä on aina notkunut herkuista. Eikä ole pidetty yksiäkään myyjäisiä tai kirpputoria, jonne Kaarina ei olisi lähettänyt tavaraa.
”Viisasten kerhoon” on parhaillaan nousemassa Mirja Koistinen, hyvä ystävä, joka ihan hiljattain siirtyi yhdeksännelle kymmenelle. Hän liittyi Kokoomusnaisiin jo 1972 ja joutui heti hallitukseen, josta pääsi pois vasta syyskokouksessa 2009. Hänet valittiin viime syyskokouksessa kunniajäseneksi, eikä syyttä. Lukemattomat kerrat on Mirjan kodissa pidetty kokouksia tai suunnattu kesäretkelle Koististen idylliseen pihapiiriin Rummukan Pihlajaniemen torpalle.
Puheenjohtajakaudella oli ilo tutustua Naisten Liiton johtohenkilöihin, joiden työtä arvostan suuresti. Muistan aina, miten ennen yhdistyksemme 40-vuotisjuhlaa huhtikuussa 2005 soitin hyvissä ajoin liittomme silloiselle puheenjohtajalle, Paula Risikolle, ja pyysin häntä juhlapuhujaksi. Paulan vastaus tuli heti: ”ilman muuta tulen”. Se vastaus lämmitti ja rohkaisi. Niinpä Paula sitten huhtikuisena lauantaina ajoi Seinäjoelta poikki Suomen Pieksämäelle ja takaisin, yhteensä liki 600 km. Piti vielä hyvän juhlapuheen ja otti paluumatkalle kyytiin kunniapuheenjohtajamme Mirjam Salovaaran, joka näin sai rattoisan kyydin tyttärensä luo Seinäjoelle.
Aina muistan myös Taru Tujusen, silloin liittomme pääsihteeri, ensi vierailun Pieksämäelle keväällä 2004. Tarua oli pyydetty pitämään poliittinen katsaus kevätkokouksessamme 17.3. Edellisenä päivänä olin Mikkelin Keskussairaalassa saamassa ensimmäistä sytostaattihoitoa rintasyöpäleikkauksen jälkeen. Juuri, kun olin päässyt letkuihin ja tiputus alkanut, soittaa Taru minulle! Onneksi pystyin vastaamaan ja saimme sovituksi kohtaamispaikan Pieksämäelle tullessa. Sen puhelun muistan lopun ikäni. Seuraavana päivänä johdin jo puhetta kevätkokouksessa ja Taru piti poliittisen katsauksen. Kertoi myös shokkitunnelmista puoluetoimistossa vuoden 2003 eduskuntavaalien murskatappion jälkeen. Hän jaksoi kuitenkin itse olla innostunut ja innostaa meitä.
Anna von Hertzenin, liittomme viestintäsihteerin, haluan myös mainita. Hänen kirjoittajakoulutuksensa, johon osallistuin Mikkelissä, oli tehokas ja vaikuttava. Anna kirjoittaa myös hyviä kolumneja Nykypäivään. Äskettäin hän kirjoitti vaalitaistelusta ja varoitti loan heitosta. Hän varoitti myös provosoitumasta, jos joku provosoi. Tämä on hyvä neuvo, joka kannattaa pitää mielessä, kun ristiriitoja tulee.
Pieksämäen Kokoomusnaisten toimintaan on aina kuulunut paljon muutakin kuin politiikkaa. Viime vuosilta ovat erityisesti jääneet mieleen kyläretket, jotka liittyvät ”Kokoomus kuuntelee” -teemaan. Jäppilässä on oltu kahtena syksynä. V. 2008 olimme Kotamäen kylässä kaatosateessa, joka ei tosin haitannut. Kyläläisten innostus ja huumori sekä mäenrinteeseen pystytetty entisajan teollisuuslaitos Tippukivi (= pontikkatehdas) jäivät mieleen. Samoin vaikuttava oli mäen laella oleva upea kota, jonka yksityishenkilö oli rakentanut ja luovuttanut kyläläisten yhteiseen käyttöön.
Lokakuussa 2009 retkeiltiin Jäppilän koilliskulmalla sijaitsevissa mahtavissa erämaamaisemissa. Aluetta, jonka Metsähallitus omistaa, on myös nimitetty ”Savonmuan Inariksi”. Koimme unohtumattoman päivän, jonka elämykset jäivät soimaan mielessä aivan kuin musiikin äänet Kivikurussa, johon pysähdyimme kahvittelemaan ja makkaraa paistamaan. Totesimme, että täällä on luontomatkailun mahdollisuuksien maailma, joka edelleen odottaa löytäjiään.
Yhdistyksemme tärkein tulonlähde on keväästä 1996 alkaen ollut Hevosvoimatalkoot, viime vuosina Kukkaromäessä Kieman tallilla. Ennakkotilausten mukaan pussitamme hyvin palanutta hevosenlantaa. Pussit kuljetamme asiakkaiden kotipihaan vaikka aivan kukkapenkin viereen. Talkoiden onnistumisen takaa hyvin suunniteltu logistiikka, miespuoliset yhteistyökumppanit sekä vakiintunut asiakaskunta. Talkoiden tunnelmaa ei voita mikään. Perinteisiin kuuluu ylenpalttinen kahvipöytä pitsiliinalle katettuna tallin heinäladossa.
Viime vuosina olemme saaneet riveihimme useita kokoomusnaisten toiminnasta aidosti kiinnostuneita nuoria. Heidän piirissään heräsi ajatus, että pitäisi järjestää jotain uutta ja ainutlaatuista ja niin päätyivät iltamiin. Tavoitteena oli saada kokoomusväkeä yhteen laajemmaltakin alueelta, houkutella nuoria mukaan, tehdä Kokoomusnaisia sekä Pieksämäkeä tunnetuksi. Idea otti tulta ja niin ruvettiin suunnittelemaan. Monet kokoukset pidettiin, suunnitelmaa lykättiin ja se muuttui moneen kertaan. Oli myös näkemyseroja sukupolvien välillä ja monia vaikeuksia, joista kaikista selvittiin.
Perjantaina, 11.2.2011, juhlittiin Hotelli Savonsolmussa Ystävyyden iltamia, jotka samalla olivat Etelä-Savon eduskuntavaalikampanjan avaus. Vieraita illallisella oli noin 100, kaukaisimmat Oulusta ja Helsingistä. Tähtivieraana oli Ben Zyskowicz. Hän tuli Lenita Toivakan kanssa junalla, joka juuttui Kouvolaan. Onneksi järjestyi autokyyti niin, että myöhästyivät vain puoli tuntia. aterian jälkeen oli hauskaa ohjelmaa, jonka Mira Päivinen, kansanedustajaehdokkaamme ansiokkaasti juonsi. Ohjelman jälkeen oli tanssia hyvän pieksämäkeläisperäisen orkesterin tahdissa. Heikki Skyttä, toinen pieksämäkeläisehdokas oli järjestänyt alakerran diskoon 90-luvun hittejä nuoremman väen iloksi.
Ihmiset viihtyivät iltamissa, oli hieno tunnelma. Oli mukava tavata tuttuja, joukossa monia entisiä pieksämäkeläisiä ja kokea aitoa ystävyyttä. Iltamien jälkeen me järjestäjät olimme väsyneitä, mutta onnellisia.
Kokoomusnaisen 30-vuotiselta taipaleelta päällimmäiseksi nousevat muistot ihmisistä, joita on matkalla kohdannut. On niin monia, joiden kanssa on taivaltanut yhtä matkaa, ponnistellut yhteisen aatteen hyväksi ja kokenut myös pettymyksiä. On saanut kokea ystävyyttä, oppia uutta ja kasvaa ihmisenä. Parasta kaikessa on ollut yhdessä tekeminen. Välillä on pitänyt ponnistella todella lujasti, kuten Pieksämäen Kokoomusnaiset Ystävyyden iltamia järjestäessään. Kun sitten kaikki onnistuu, voidaan todeta, kuten me iltamien jälkeen: Me teimme sen – yhdessä!
Työ jatkuu, naisten tasa-arvoon on vielä matkaa ja vaalitkin ovat edessä. Yhdistystoiminnassa, kuten kaikessa inhimillisessä kanssakäymisessä pätee vanha viisaus: Mitä enemmän antaa itsestään, sitä enemmän myös saa.
– Maiju Laakso